Magenta Boy (2017)

Klaus Maunuksela vastasi tekstistä myös toisessa esityksessä, joka oli puolestaan teosnelikosta taiteellisesti kypsin: säveltäjä Walter Sallisen kanssa luotu Magenta Boy, joka edusti esimerkillisesti uutta musiikkiteatteria.

Ville Niemen video ja Kai Mäki-Ullakon äänisuunnittelu kietoutuivat näyttelijä Wilhelm Enckellin monologiin, jota klarinetti (Mikko Raasakka), saksofoni (Anna-Sofia Anttonen) ja fagotti (Noora Kärnä) kommentoivat ja ympäröivät muuntautuen saumattomasti vainoavasta piikittelystä helliväksi karaoketaustaksi. Näyttämönä toimi videotekniikan avulla operoitu YouTube-näkymä, jolla selin yleisöön istunut Magenta Boy toteutti suurta kaapistatuloaan.

Esitys osui iskevästi tubetuskulttuuriin kysyen, onko minuuden ristiriitaisuudelle ja ihmisyyden sekä seksuaalisuuden moninaisuudelle oikeasti tilaa yhteiskunnassa, jossa identiteetin etsinnästä tulee itseä kategorisoiva selfieprojekti. Esitys oli hieno esimerkki siitä, miten terävästi uuden musiikkiteatterin keinoin voidaan tarrautua eri taiteenlajeihin, ajankohtaisiin aiheisiin ja tyylikeinoihin.”

Auli Särkiö-Pitkänen, Rondo

 

Magenta Boy on esitys seksuaalisen identiteetin rakentumisesta jatkuvan kriisin aikakaudella. Se kuvaa aikakaudellemme tyypillistä tunnustuksen muotoa, kaapistatulemisen myyttiä.

Mitä tunnustamme kun kerromme olevamme homoja?

Tubettaminen on oman itsen representaatiota myöhäisessä kapitalismissa, jossa meistä kaikista on tullut sankarillisia yksinyrittäjiä, aseinaan webcam ja sponssituotteet. Analogia taiteen tekemiseen on ilmeinen, vain ilman sponsoreita.

Magenta Boy on yritys kuvata identiteettiä, jota ei voi erottaa identiteettikriisistä. Esitys haluaa kyseenalaistaa oman itsen narraation konventiot ja ”identiteetin” omaa olemista määrittävänä käsitteenä.

Mitä on aito kokemus aikana, jolloin omien kasvojen katsominen selfiestä on korvannut levinasilaisen Toisen kasvojen katsomisen? Aikana, jolloin syvin eettinen vakaumus on oman identiteetin rakentaminen vastaamaan ”todellista minuutta”?

Aikana jolloin esitys on laajentunut yhteiskunnallisen olemisen muodoksi, esitysten täytyy lähestyä tuota arkipäiväistä elämäämme luonnehtivaa performatiivisuutta. Tehdäkseen sen havaittavaksi, saattaakseen sen ajattelun kohteeksi. Jotta jokin uusi, toistaiseksi nimeämätön olemisen tapa voisi syntyä.

Magenta Boy yhdistää eri taiteenmuotoja kokeessa jossa pyritään manaamaan esiin yksilön sisällä raivoava ristiriita. Se hyökkää sentimentaalisuutta, konformismia ja sisäistettyä homofobiaa vastaan puolustaen kokemuksen perimmäistä ristiriitaisuutta.

Magenta Boy on lähtöisin Walter Sallisen ja Klaus Maunukselan konseptista, jossa musiikki ja teatteri kokevat deleuzelaisen enculagen ja tulevat tulkituiksi Wilhelm Enckellin, Ville Niemen, Kai Mäki-Ullakon, Anna-Sofia Anttosen, Mikko Raasakan ja Noora Kärnän voimin.

Teosta ovat innoittaneet berliiniläinen kokeellinen musiikkiteatteri ja tubevideot joissa ei pelätä vieräyttää kyyneliä tarpeen vaatiessa.

 

Työryhmä

Konsepti: Walter Sallinen ja Klaus Maunuksela.

Teksti ja ohjaus: Klaus Maunuksela.

Musiikki ja äänisuunnittelu: Walter Sallinen

Magenta Boy: Wilhelm Enckell

Videot ja visuaalinen suunnittelu: Ville Niemi

Äänisuunnittelu: Kai Mäki-Ullakko

Soittajat: Anna-Sofia Anttonen, Mikko Raasakka ja Noora Kärnä.

Musiikkitalo, Sonore-sali 12.12.2017. Musiikki, teksti, näyttämö -konsertti. Klang-nykymusiikkikonserttisarja. Radiointi: YLE1.